Ergo homos
Maa, ruumis ja työ. Vilma Määttänen ja Salome Rajanti maalaavat unisia näkyjä, joissa hiekka
jähmettyy kuviksi, oliot valuvat ja vyöryvät väsyneesti ja autokorjaamon tyttökalenteri vääntyy
värikkääksi massaksi.
Määttänen kerää kiviä, kasveja ja hiekkaa ja valmistaa niistä pigmenttejä. Löydettyjen materiaalien
muuntuminen maalauksen väriaineiksi tuo esiin maaperän moninaisen luonteen. Maa on likaa ja
samalla myös elinehto. Se sisältää vallan, välittämisen ja yhteistyön kertomuksia. Määttänen tutkii,
miten kerätyt materiaalit ilmentävät pysyvyyttä sekä häviämistä ja haalistumista. Toisin kuin
kasvipohjaiset pigmentit, jotka haalistuvat valolle altistuessaan, kivestä ja hiekasta valmistetut
pigmentit säilyvät muuttumattomina.
Rajannin maalaukset saattavat vaikuttaa unenomaisilta, mutta ne syntyvät kiehtymyksestä kuluvaan
arkiseen ruumiiseen ja kuluvana olemiseen. Oma kirjava työhistoria ja kiinnostus työn käytänteitä,
rooleja ja rasituksia kohtaan, ja toisaalta fantastinen ja hatara, epäkäytännöllinen ja epäergonominen
kuva ihmisruumiista ovat maalausten oleellisinta ainesta. Kankaalla aines venyy, värittyy, hajoaa ja
muodostaa uusia asiallisia ja absurdeja kokonaisuuksia.

Ergo homos
Soil, body and labour. Vilma Määttänen and Salome Rajanti paint sleepy visions, where sand frozes
into pictures, tired creatures melt and rumble and erotic calendar twistes into a colourful mass.
Määttänen gathers stones, plants, and sand, transforming them into pigments. This handling of found
matter into color reveals the layered and multifaceted nature of soil. Earth is at once dirt and a vital
condition for life. It carries narratives of power, care, and collaboration. Through her practice,
Määttänen examines how these materials embody both permanence and traces of disappearance
and fading. Whereas plant-based pigments gradually fade under light, pigments derived from stone
and sand retain their enduring presence.
Rajanti’s paintings may seem dreamlike, but they are born from fascination to the working, erodible,
ordinary body. Her own miscellaneous employment history and interest towards the coventions, roles
and strains of work, and in the other hand a fantastical, feeble, unpractical and unergonomical human
body are essential matter to the paintings. On the canvas the matter streches, colors, disintegrates
and forms new suitable and absurd wholes.